My songs know what you did in the dark || so light 'em up

Moi! Totta puhuen mä oon nyt vähän niinku tuuliajolla tän mun postauksen kanssa. En oikee tiiä et mistä voisin kirjottaa, kai mun inspiraatio on vähän hukassa, tai sitte mulle ei oo vaan tapahtunu yhtään mitään viimeaikoina...

Okei, onpas :D

haha no ei vainiskaa ^

Viime viikonloppu...  Ja tarkotan nyt sitä jolloin oli itsenäisyyspäivä. Voi morjens. Kuvitelkaa tämä;

Istut assalla ja valitat muille ku sul ei tuu olemaan mitään tekemistä koko viikonlopun aikana ja muut vaa lähtee ryyppää. Päätät mennä mummolles vähä siivoomaa ja tappamaan aikaa. Tilanne alkaa näyttää toivottomalta, kello lähenee kahdeksaa, sulla ei oo juomia, ei paikkaa missä juhlia pitempää viikonloppua eikä porukkaa missä olla. ONNEKSI sinun rakas ja parhain ystäväsi soittaa sulle ja sanoo; "Nyt hyppäät bussii, me lähetää ryyppäämään". Sanotaan nyt näin, että ilta oli oikein hauska, tuli saunottua ainakin kunnolla. 

Perjantaina keksittiinkin ottaa äkkilähtö Lahteen ihan itsenäisyyspäivän kunniaks. Se reissu oli jotain aika eeppistä, ensin ajellaan ympäri Lahtee ja ootellaan että päästään kämpille (tarkotus oli siis mennä saunomaan). Saunavuoro menee ohi ja sit jumitetaan kämpillä, katotaan hassuja videoita ja pyöritään omeglessa ja chatruletissa ku ei ollu parempaakaan tekemistä. 

Lauantain automatka takasin Kouvolaan oli kieltämättä aika hiljainen... :D

Sen viikonlopun jälkee ei oo tapahtunu oikeestaan mitään ihmeellistä. Mä oon rämpiny koulutehtävät suht koht läpi, sain jopa kakkosen yhestä kokeesta johon en ollu lukenu ollenkaan! Yks tehtävä mua tietenkii huolettaa ja pitäis laittaa yhelle opettajalle viestii et koska voin tehä sen nettikokeen. Sit ois äikän opelle 2 tehtävää ja yrittäjyyden tunnille joku megatehtävä jonka infolappusen oon hukannu. Että joo-o.. 

Meil oli viimeviikolla liikkaa koulussa ja päädyin salille. Oli tosi kiva pitkästä aikaa käydä siellä ja meinataankin Millan kanssa mennä Maanantaina salille ja sen jälkee uimaan. Muutenkin mulla on ens viikko buukattu aika täyteen. Maanantaina sali, Tiistaina pitäis näillä näkymin mennä kattomaan Hobitti leffateatterehin, Keskiviikkona on Raskasta Joulua-konsertti, Torstaina vissiin taas sali (näin ollaan puhuttu) ja no Perjantaina alkaa loma joten ikinä ei tiiä et mitä silloin tapahtuu. 

Jännää muuten, mulla ei oo yhtään joulufiilis o.o Ootteks te huomannu sitä? Tai siis et tää ja viime Joulu on ollu jotenkii vähemmän "jouluisempia" kuin ennen. Tosi outoo.. Viime Perjantainakii seurakunnan joulujuhla ei tuntunu NIIN jouluiselta.. Luulis stressaus joululahjoista ainakin tuovan sitä joulufiilistä, nimittäin minä stressaan ihan kunnolla. En kovin monelle hanki tänä jouluna lahjoja, koska rahatilanne ei ole ihanteellisimmasta päästä. :// Harmittaa, ku haluaisin antaa monellekkii lahjan, edes jotain pientä mut ei oikee onnistu :c 

haha :D ^

Mites minä muuten? No kuten sanoin jo, kaikki stressaa. Ahistaa vieläkin tosi paljon ja tosi monesti oon joutunu lähtee vaa menee kotoontakin ku on ollu paha olla. Viimeeksi tänään, koska mummo. Se on kiva ku aina mun sukulaisia haukutaan, lähimmäisiä kans, niin ja mä oon ihan kauhee ihminen ja mummossa itsessään ei ole mitään vikaa. En oikeesti jaksa kuunnella semmosta. Äiti neuvo et tekisin samalla tavalla kuin se; Ei vastais enää puheluihin, katkaisis kontaktin mummoon ihan kokonaan. Sanoin äidille silloin jotain, minkä tajusin vast myöhemmin et se on ihan totta. En pysty tekemään mummolle sillee, koska se jäis ihan yksin. Ja mä tiedän minkälaista on olla yksin. Mä en toivois sellasta pahimmalle vihamiehellekkään. Koska se on ihan hirveetä. 

Mulla ja Millalla on aika epic joululoma suunnitelmat. Me lähetään nimittäin Serenaan! 

Mitäs työ teette Joululomalla? Nii ja mitä ootte toivonu Joululahjaksi?

Ite toivon vaan lähinnä lahjakortteja esim. kirjakauppaan ja Carlingsiin. 

Mutta, jos en laita mitään muuta postausta ennen joulua niin; HYVÄT JOULUT :)

Ask.fm

Weheartit

That feeling when you don't even know what the fuck you're feeling

Heissan! En oo taas vaihteeks postaillu yhtään mitään, ku on ollu täs nyt vähän kaikennäköstä ja sit ei taas yhtään mitään. Oon ollu nyt pari päivää poissa koulusta henkilökohtaisen syyn takia ja oon kuollu tylsyyteen. Päätin sitten tehä uuden postauksen, kerta oon sunnitellu sen tekoa vähän aikaa. 

Oon viettäny yllättävän paljon aikaa mun kavereiden (Millan ja Oton :D) kanssa. On ollu leffailtaa, vedettii lettuja toissapäivänä ja tehtii sämpylöitä, sit ollaa yleisesti urpoiltu vaan kaikkialla. Se on jotenkin vapauttavaa ku voi olla kavereiden kanssa, mut joskus tarttee omaa rauhaa kans. Periaatteessa tää 2 päivän poissaolo koulusta on edesauttanu sitä mun rauhan saantia :D Joo en tiiä mitä mä selitän...

Kuitenkii, on tullu taiteiltuu aika paljon nyt mun vaatteiden, hiusten ja kynsien kanssa. Tekemisen puutetta tai jotain? Ei pitäis olla koska niin paljon koulutehtäviä, mut silti kaikelle "turhalle" näyttää olevan paljon aikaa. 

Mun hiukset oli itellee aivan järjetön kriisi tos viikko sitten. Mietin et haluanko pastellin liilat vai hopeat hiukset. No näistä ei sit ilmeisesti tullu kumpaakaan. Tai no, ekaks ne oli vähän semmoset jännän pinkin näköset, mut toi väri on haalistunu koska suihku. Mä en ees tiedä et minkä väriset mun hiukset enää on, ne vaan.. on. 

Heti värjäyksen jälkeen

Nyt ne on sit tämän näköset. Kai noita vaaleiksi kutsutaan....

Noista kevyemmistä aiheista sit vähän rankempiin.. Mua on ahistanu ihan älyttömästi parin viikon ajan. En oo ihan varma et mistä se johtuu, mut mulla on hyvä vainu aiheesta. Mummo on taas vaihteeks hyvin hankala ja mua pelottaa et menetän sen kokonaan. Se on muuttunu ihan täysin siitä minkälainen se oli silloin ku olin pieni. Mä pystyin puhumaan nuorempana sille ihan kaikesta, nyt jos jostain avaudun sille (esim. mun peloista) se alkaa haukkumaan mua. Isä nyt on mitä on...Äitin kanssa asiat on alkanu mennä paljon huonommin kuin ennen. Ei meillä koskaan oo menny hyvin (ei ainakaan mun murrosiän aikana/jälkeen), mut se että me tapellaan joka päivä ja saan kuulla tosi monta kertaa viikossa et mun pitäis muuttaa takasin millalle/ pois kotoonta. Ei oo kauheen mukavaa :c Mun on ollu tosi vaikee pitää sit "pokeri naamaa" ja hymyillä niinku kaikki ois ok. Koska mikään ei oo ok. Itku meinaa tulla joka päivä ja tuntuu siltä etten pysty puhumaan kenellekkään mun asioista. Eikä noi 50 eri koulutehtävää + stressi auta asiaan yhtään :c

 Mutta on mulla jotain mistä mä voin olla äärettömän ylpeä! Illanistujaiset joissa Janni EI tehnyt mitään tyhmää! Heti sen illan jälkee mulle infottii, että oon ihan täysin eri ihmisen näkönen, ku hymyilin niin paljon. Idk, olin vaan niin ylpee. Koska nyt oikeesti tiiän et mä pystyn siihen, et mulla on mahdollisuus päästä taas siihen minkälainen mä ennen olin. :)

Mut tämmönen mun tylsä elämä on  :D Pistäkääs kommenttii ;)

Ask.fm

järjetön hiuskriisi o.o

Huomenna olis kampaaja ja mulla ei oo hajuakaan et mitä hittoa mä näille mun hiuksille teen. Haluisin sellaset hopeahkot hiukset, mut sit taas pastellin violetti kutsuu ihan älyttömästi mut sit taas perus blondi on niin tuttu ja turvallinen ja voi kuolema oikeesti.

Onks mulla pokkaa vetää sellanen pastellin violetti? Väri itsenään näyttää ihan älyttömän hienolle, mut sopiiks se sit taas mulle?

Hopeaa oon katellu jo keväästä saakka ja ajattelin et se näyttäis ihan älyttömän hienolle mun poikatyttö-irokeesin kanssa. No hiukset on kasvanu, mut ei se kai vaikuta asiaan erityisen paljon.

Perus blondit raidat on ollu mulla ties kuinka kauan. Päädyn aina jostain syystä siihen väriin. Ekaks repäsen ja värjään esim. mustaks, mut sit lopulta ajan kuluessa oon blondi taas.

Kaiken lisäksi jos värjään vähän erikoisen värisemmäksi mun hiukset, niitä saa sit olla koko ajan värjäämässä. Mut NIIN haluais kokeilla jotain uutta. Hajottaa oikeesti tää mun tilanne.
Siks kirjoitinkin tästä asiasta tänne (mikä ei todellakaan oo mun tapaista). Pyydän nyt ensimmäistä kertaa apua teiltä, arvoisat lukijat :D

Mitä mä teen hiuksille?

pastellin liilat

hopea (todennäkösesti vähän eri sävy mut anyways)

blondi 

Laittakaa kommentia tohon alle, tai tulkaa juttelee facebookkii tai laittakaa vaikka askissä mielipide (huom. rakentava mielipide, ei haukkumista)

Tänään ei tullut ihmeellisempää postausta, huomenna laitan sit vähän enemmän mun kuulumisia yms. NII ja mihin väriin mä päädyin :D

Ask.fm

I'm going to change || It will hurt, but I'm not giving up

Moi! Mun on pitäny postata pari päivää sitten jo, mut jatkuvan väsymyksen takia en oo oikein kerennyt tekemään asialle mitään. Mut tässä tää nyt olis, joten enjoy!

Kaikki lähti taas syvällisestä keskustelusta Millan kanssa. Okei, ei se ollut ihan niin syvällinen, mut se keskustelu pisti mut tajuumaan aika paljon asioita. Olinhan mä ne arvannu jo aikasemmin, mut nyt oikeesti sisäistin asiat. Mun on aika muuttua. Oon tehny aika paljon tyhmiä asioita viikonloppujen ja miks ei viikonkin aikana. Oon aina ennen pistäny ne kännin piikkiin, mut nyt oikeesti ymmärrän et näin ei voi jatkua. Oon menettäny jo ihan liikaa, ja tää mun toiminta tuo tuskaa muillekkii.
Ei tietenkään joka ikinen asia mitä oon tehny kännissä, ole ollut virhe. Ei missään nimessä. On tullu vastaan pari hyvääkin asiaa, mut viimeaikasen toimintani takia menetin sitten nekin.

En nyt ala selittää enempää tästä mun urpoilusta, mut lähimmät ihmiset kyllä tietää mistä mä puhun ja jotkut ehkä arvaakin... Tosiaankin, älytön känni örveltäminen loppu nyt. Nätisti saa maistella ja miksei vaikka enemmänkii, mut en tee enää ikinä niin, mitä on tullu viimeaikoina tehtyä (puhun nyt kuukausista). 

Viimesin herätys oli siinä, kun ajattelin viel viikko takaperin et "okei, kaikki on nyt suht ok, just roll with it". No karma iski pahemman kerran. Toivon todellakin et pystyn korjaamaan mun virheet, ja todistamaan muille et oon oikeesti muuttunu. Eihän ihminen tietenkään voi muuttua vaan pelkästä päätöksestä, vaan se on pitkä prosessi. Mä oon valmis tekemään mitä vaan saadakseni luoton takasin tietyiltä ihmisiltä. Ootan vaikka 20 vuotta ja todistan niille joka ikinen päivä et "hei, oon tosissani"..  Tärkeintä mulle nyt on vaan se et saan elämäni järjestykseen ja mulle tärkeät ihmiset taas lähelle mua. 

Tuntu ihan älyttömän pahalta ku tajusin sen asian, mistä Millan kanssa puhuttiin. Pienen romahduksen jälkeen otin sitte itteäni niskasta kiinni. Tajusin et välillä vika on myös minussa. 

Tosiaan siis, tottukaa nyt sit uuteen käytäntöön. Juon vähemmän > en sekoile > korjaan virheeni > en helvetissä luovuta. Minusta ei todellakaan tule samanlaista ku mun isä tai mummo. Kummallakaan ei kovinkaan paljoa noita ihmissuhteita ole, mä en aio jatkaa perinnettä. 

Niin ja tietysti kaikkein tärkein ja suurin muutos on se, että mun heseilyt vähenee nyt :D Kerta tässä muutellaan itteään parempaan suuntaan, ni huolehditaan sit terveydestä kans. Joo ja liikuntaa vois alkaa harrastaa taas pitkästä aikaa. 

Anna anteeksi kaikki mitä sanoin tai tein

olen ollut heikko ja itsepäinen

anna anteeksi huomiolla hulluksi sinut tein

olen ollut niin vajavainen

Että sellasta, hyvää syksyä vaan teillekkii! :) 

- Janni 

The sun loved the moon so much, he died every night to let her breathe

Helou! Hyvää alkanutta syyslomaa! :)

Mun syysloma alko oikein mainiosti, nimittäin jo Torstaina! Tietysti piti mennä työpaikalle viel Perjantaina lyhyehköön arviointiin (tulos ei ollukkaan sit niin hyvä..), mutta kuitenkin.
Lauantaina päivällä katoin netistä vaan kaikkia uusia sarjoja ja pakkasin vähäsen. Illemmalla valmistauduttiin Millan kanssa ihan kunnolla. Molemmilla oli hiukset tosi hyvin ja meikit priima kunnossa, niin ja vaatteetkin oli valittu tosi tarkkaan :D Oravalassa meininki oli tosi hyvä, vaikka olikin pientä draamaa siin loppuillasta. Mut kuitenkii, ihan hyvillä mielin lähdin sieltä pois tänä aamuna.
Olisin laittanu kuviakin tänne eilisestä, mutta valitettavasti kaikki kuvat on kavereilla :/

Tänään päivällä mun eno tuli hakemaan loputkin mun kamat ja lähdettiin kohti Kouvolaa, takasin äidin luo kotiin. Tuli tosi haikee olo ku lähin pois Millan kämpästä (olen siis asunut siellä viimeset 5 viikkoa). No, ehkä mä pääsen muuttamaan ihan omaan kämppään jossain vaiheessa lähiaikoina, ainakin ollaan puhuttu asiasta jo äidin kanssa.

Huomenna olis tarkotus lähtee äidin kanssa Helsinkiin vähän shoppailemaan. Mä oon suunnitellu jo ihan kunnolla, että mitä meinaan ostaa. Valitettavasti mulla on vaan 100 € mukana, mut ehkä äiti sponssaa joissain tapauksissa. EHKÄ. 

Että sellasta :D Tarkotus olis kans mennä syömään kahteen eri ravintolaan, toisessa me nähdään mun tätikin. Oon ilonen, että nään sen taas pitkästä aikaan :)

Mul on jotenkii tosi hyvä fiilis tästä lomasta. Kai se on sen takii et voin oikeesti ottaa ihan rennosti. Toivottavasti teilläkin on sama fiilis! :)

Dear darling...

Mä en oo varmaan koskaan pyhittäny yhtäkään postausta pelkälle rakkaudelle? Tottakai mun postauksissa sitäkin aihetta käsitellään, useimmin valitan silleen urpon arvoituksellisesti pojista, mut en oo postannu kertaakaan kunnolla pelkästään rakkaudesta. Ajattelin et nyt vois ihan piruuttaa tehä sen, koska ei täs nyt oo mitään muutakaan, ja oon vähän aikaa halunnu kirjottaa tästä aiheesta. Ajattelin löpistä täs jotain perus settii rakkaudesta, omia mielipiteitä, kokemuksia, pelkoja yms... So, we begin.

Pienempänä mä ajattelin rakkaudesta, no silleen lapsenomaisesti. Suunnittelin et menen mun isän kanssa naimisiin (huom. ikää oli silloin 4 v. tai nuorempi) tai ajattelin et isä ja äiti pysyy mun elämässä loppu ajan, eikä mun tarvitse rakastua kehenkään. Nyt kun miettii et suunnittelin oikeesti meneväni oman isäni kanssa naimisiin.. no huvittaa lähinnä. Sit ku mun äiti kysy multa silloin joskus, et mitä sitte tehää kun ollaan naimisissa? No pikku Jannihan vastaa et "tanssitaan". Mmm-m. Sellasta. 

Ala-asteelta en kauheesti muista yhtään mitään. Tottakai mä olin varmaankin ihastunut johonkin, mut.. no, en mä sit ajatellu ikinä asiaa kovinkaan pitemmälle. Ala-aste oli mulle sellasta noloa ja ahdistavaa aikaa, en tosissanikaan muista paljoa siitä ajasta. 

Yläaste muutti mua täysin. Kasvoin tietenkin vanhemmaks, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Mut silloin mä seurustelin oikeasti, vakavasti yms. 1 vuosi ja 7 kk ja mä rakastin täysillä. Se parisuhde muutti mua aika monella tapaa. En ite edes tunnista kaikkia asioita, joissa oon muuttunu mut kuitenkii. Meijän juttu tän kyseisen jätkän kanssa oli sen verran vakava, et suunniteltii jo tulevaa ja mun oma äiti kysy multa että koska tulee kosinta. Oon päässy kyseisestä henkilöstä hyvin yli, ja pystyn muistelemaan lämmöllä meidän yhteisiä hetkiä. Oon oikeastaan ilonen, että juuri hän oli mun ns. ensirakkaus. Vaikka suhteenloppu ei sit ollukkaan niin ihana, eikä tällä hetkellä olla mitenkään erityisen suurempia ystäviä. 

Amis jatku sinkkuiluna, mut ei kauheen kauaa. Ku muistelen sitä aikaa, tajuan et ajelehdin vaa ilman päämäärää ympäriinsä. En ollu viel päässy yli exästä, ja satutin vähintääkin yhtä ihmistä sen asian takia. Keväällä sit tuli sekoiltuu vähän muutenkii, ja tehtyy kaikkee tyhmää. No ajattelen sen ajan sillee, et oonpahan parii kokemusta rikkaampi nyt. 

Kesä meni miten meni, lähinnä sekoilua sekin aika. Ehkä ihan hyvä et oon nyt vähän rauhottunu. Toivottavasti...

Nyt? Noh.. Jätetään se arvoitukseksi vielä hetkeksi aikaa.... 

Mun kuva miehistä on aina perustunu mun isän ja mun enon mukaan. Mun eno on tosi hyvä tyyppi, hieno isä ja hyvä mies. Mun oma isä? No ei sinne päinkään. Miks tää nyt on niin relevantti asia? Pelkään aina ihan älyttömästi, et mun poikaystävä/t on samanlaisia kuin mun isä. Et nekin on epäluotettavia, juoppoja ja ties mitä muuta. Aika moni on osoittautunukkin epäluotettavaksi. Just sen takia en luota ihmisiin enää kovinkaan paljoon, saati sitte mahdollisiin seurustelu kumppaneihin. Luottamushan on parisuhteen A ja Ö? Viime vuoden aikana oon vaan koko ajan luottanu vähemmän ja vähemmän muihin. Mua ärsyttää ihan älyttömästi se, että jos mulle ei pystytä sanoa asioita suoraan ja valehtelematta, niin miks mun kanssa sitten ollaan? Oon aina pyytäny jätkii puhumaan mulle asioista suoraan, se tekee niistä asioista helpommin käsiteltäviä. Mut se että kuulen jostain kyliltä siitä ja tästä, niin ei todellakaan oo mikään hyvä juttu. Pelkään siis, etten voi luottaa enää kehenkään. Yritän nykyään työstää asiaa, uskaltaa luottamaan taas ihmisiin. Se on vaikeampaa mitä mä ajattelin, mut oon edistyny jo aika paljon. 

Mitä mä ajattelen rakkaudesta? No mun mielestä se on ihana asia, mut se myös satuttaa. Se satuttaa vaan vähemmän jos on sen oikean ihmisen kanssa, ja lupaa oikeesti selvittää asiat sillee aikuismaisesti ja fiksusti. Tottakai aina tulee riitoja, mut ne pitää vaan selvittää heti eikä jättää "pahan päivän varalle".

Mun mielestä rakkaus ja yleensäkkin parisuhde tekee ihmisen onnelliseksi. Onhan rakkautta tietenkin monenlaista.. Rakkaus perheen kesken, ystävien kesken ja sit vaan sen oman kullan rakastaminen. 

Ystäviä voi rakastaa ja oon ite ainakin huomannu, et mun ystävät on tehny mut tosi onnelliseks. Millan kanssa sanotaan aina "hoes before bros", on ne kaverit aina tärkeimpii. Mä tiedän, että mun äiti on aina mun tukena, vaikka se ei aina hyväksykkään ihan kaikkea.

Yritän olla nykyään mahdollisimman avoin kaikille mahdollisuuksille. En suunnittele elämää niin pitkälle yms. Onhan se tietenkin tosi vaikeeta jos on jotain säätöä jonkun kanssa, eikä ihan oikeesti enää tiedä että missä mennään. Sen takia joskus suunnittelen vähän liikaakin tulevaisuutta, ja sit petyn ku ei se toteudukkaan. Kerran mulle sanottiin, että oon "tunteikas".. No, en nyt tiiä siit ihan niin, tottakai muhun sattuu jos joku käyttäytyy/sanoo jotain mun mielestä törkeesti/törkeetä. Kuten viime postauksessa sanoin, pienet asiat on mulle ihan älyttömän tärkeitä. Mut pienet negatiivisetkin asiat mä otan huomioon, ja ajattelen niistä liikaa. Se on mun ongelma, ja mua häiritsee se. Mut en mä sille myöskään voi mitään, et pitää minutkii sit ottaa huomioon joissain asioissa, ettei tee sellaisia asioita joista tietää et mulle tulee oikeesti paha mieli. 

Tähän loppuun mä ajattelin laittaa pari kuvaa, jotka on just NIIN sopivia että huhhuh... 

Tästä tää aina lähtee...

Mitäs mieltä ootte mun postauksesta? Kommentoikaa, antakaa muutenkii palautetta. Jos haluutte että kirjotan jostain aiheesta ni antaa palaa vaan.  

Ask.fm; janni_julia

Vedä mut suojaan, kisko mut liikkuvast autosta

Pienet asiat on mulle tosi tärkeitä. Katse, kosketus, halaus ja pusu. Mä en oo tajunnu sitä aikasemmin mut nyt ymmärrän mistä mulle tänään puhuttiin. Kaveri oli huomannu mun viikonloppuisessa käyttäytymisessä ton pienen asian. En ymmärrä et miks en oo sitä ennen tajunnu, tai ehkä tiesin sen sisimmässäni mut kuitenkii nyt ymmärrän sen kunnolla. Kiitän kaveriani tosi paljon siitä kun se kerto mulle tän asian. 

Viikonloppu oli aika draaman ja hauskanpidon täytteinen. Tosiaankin, oltiin taas vaihteeks Oravalassa ja tällä kertaa juhlittiin kaverin 18-vuotis synttäreitä. Perjantaista mä en muista kovinkaan paljoa, vaan sen et tuli puhuttua kesästä aika paljon, ja sovittii kaverin kanssa asiat siitä. Juttelin muutenkin aika paljon asioita selviks ihmisten kanssa. Ja tietenkin osallistuin juomapeliin, tanssin, nauroin ja mitä nyt yleensä bileissä tehdään. Lauantaina lähettiin Oravalasta Voikkaan grillin kautta takasin kuusaalle. Milla jonka luona mä majailen 5 viikkoa työssäoppimisen takia,- ehdotti että mennään Lauantaina takasin Oravalaan, koska siel ois viel synttäribileiden jatkot. No, saatiin sitte kyyti sinne ja sama rumba alko uudestaan. Olin tosi "hyvässä" kunnossa siellä, mut ainakin oli hauskaa. Onnistuin mä repimään siitäkin illasta jotain negatiivista, ja itkin siel yhdessä vaiheessa aika paljon tietyn asian takia. Olin aika hukassa, enkä tienny mitä mun pitää tehdä päästäkseni pois siitä tilanteesta. Onneks Milla puhu mun kans ja sain sen jälkeen asiat selvitettyä. Mikä on kyllä tosi hyvä, koska ilmeisesti toi viikonloppu saattaa vaikuttaa mun elämään aika paljon. Kuten sanoin, pienet asiat ovat tärkeitä. Pienet ja tietyt sanat, se että Milla tuli mun kanssa Oravalaan ja tako mulle järkeä päähän... Ihan kaikki. Lähdettiin Oravalasta Sunnutaina hyvillä mielin ja hyvin monen mustelman kanssa pois. 

Mulla on pitäny aika paljon kiirettä toi työssäoppiminen. Mä ajattelin et se on tosi rankkaa, ja heti ekan päivän jälkeen saisin jo kunnon hermoromahduksen. PAH! Siellä on tosi mukavat vanhukset ja työntekijät. Hommat on suht helppoja, ja tottakai onhan se vähäsen henkisesti raskasta koska ei ole tottunut tohon työhön, mut äkkii siin oppii. Se oikeesti piristää päivää ku näkee vanhusten hymyilevän ku niille sanoo parii nättii sanaa, tai antaa ruokaa yms. Ette uskokkaan kuinka ilosii ne oli ku me vietii ne toiselle osastolle vähän tanssimaan. Aamuherätykset on vaan ihan kauheita ku seiskalta pitäis olla töissä ja jos on iltavuoro, ni pääset töistä vasta seiskalta.. Mut muuten on ollu tosi mukavaa ja kyllä tää koulun voittaa ihan kevyesti! Varsinkii sen takia ku voin asuu tän ajan Millan luona 5vk. 

Kun oon hauras kuin viljaa, viljaa

Ja toivon et löydät mut pellolta

vaik meit on miljoona

Saa kommentoida ja arvostella tää mun postaus :) 

+ kysellä; janni_julia

Hakuna Matata

Ei huolia

En mä enää jaksa angstata täällä tai muutenkaan, ku ei siit kuitenkaa pääse puusta pidemmälle. Ajattelen vaan et "fuck it". Tosiaan, vietin eilen (Lauantaina) iltaa/yötä Oravalassa porukalla ja oli tosi hauskaa. Sai taas paljon hyviä muistoja, koska inside läpät med Siiri ja sit muutenkii oli oikein mukava reissu. 

Saa nyt nähä et mitäs tän viikonlopun jälkeen, pitäis mennä taas istumaan kouluun.. Ei innosta. Mut hei, kuitenkii huomenna on vaa yks tunti ja sit jo kotii :3 Ihan semi jees päivii muutenkii, ei onneks tarttee istuu siel kauheen kauaa, vissiin siks koska meillä alkaa kohta työssäoppiminen ni ei opettajat jaksa meitä :D Noei. 

Mulle sanottiin suurinpiirtein sama lause eilen ku tää ^ ja ymmärsin sen vasta vähän aikaa sitten. Ihan sama mitä mä teen, kaikki kuitenkii vinkuu jostain. Joten ei minuu jaksa enää kiinnosta, kateellisten panettelua. Aion keskittyä nyt kouluun, kavereihin ja muihin ihmissuhteisiin. Koitan paikata välit mun isän kanssa ja yritän olla parempi tytär äidille.

Suosittelen oikeesti muillekkii, et nostaa vaa kädet ilmaan ja huutaa "Vitut siitä" ja hymyilee. Kyl asiat aina jotenkii järjestyy. Vaikka mulla ei ookkaan vielä parhain tilanne, mä tiedän et kaikki on jossain vaiheessa ok. 

Mä ootan ihan älyttömästi sitä, et saan vähän rahaa kasattuu ja voin ostaa ihan ikioman longboardin :3 Opin vasta vähän aikaa sitte skeittaamaan, mut oon halunnu ostaa lonkkarin jo ties kuinka kauan. Joskus kun kokeilin pienempänä skeittausta ni ei siitä tullu yhtään mitään. Nyt se on yllättävän helppoa, hyppäät vaa dekille ja alat ottaa vauhtii. 

Ainii hei muuten, tässä ois se mun uus tatuointi minkä otin viikko sitten. Suurin osa lukijoista on varmaan nähny sen jo, mut ne jotka ei viel oo, ni se ois tässä :) 

Tää nyt oli tälläin pikapostaus, toivottavasti on ihan suht ok :D

Weheartit; Janni

Ask.fm: janni_julia

She just can't take no more

Pääsinpäs viime postauksessa sanomaan et oon onnellinen ja positiivinen enkä välitä paljon paskaakaan kaikista murheista. No, nyt niitä tuli vitusti liikaa ja tuntuu että hukun.

Tää tunne tuli mulle pari päivää sitten jostain selittämättömästä syystä. Yhtäkkii vaan tuntu et kaikki kaatuu päälle. Ero, koulu, stressi, hämmennys, draama, angstaus, vitutus, ongelmat lähipiirissä...  yms.
Yhtenä päivänä ku olin ajamassa Allun torikahvilasta pyörällä kotiin, kuuntelin jotain asteen verran surullisempaa biisiä ja tajuun et mul ei oo kaikki hyvin. Sit tuli itku. Jostain syystä päädyin ajattelemaan mun isää, joka ei oo mulle kovin läheinen alkoholiongelmansa takia. Mietin et mä en vissii oo ikinä ollu sille se "isin oma pikku prinsessa" ei, sen paikan vei viinapullo. Tuntuu pahalta ajatella ku joissain perheissä on molemmat sekä äiti että isä, ei alkoholiongelmia eikä mitään. Niiden perheitten lasten pitäis oikeesti olla helvetin onnellisia siitä et mitä niillä on, koska kaikilla ei ole samaa. Joo no on mulla äiti joka pitää musta huolta isänkin puolesta, mut ei mulla oo ikinä ollu sellasta kunnon miehen mallia (ellei enoa lasketa mukaan). Oletan et kaikki jätkät on samanlaisia ku mun isä, ja se pelottaa.

Keskiviikko eli eka koulupäivä alko ihan helvetin hyvin.. NOT. Menin sit kaatamaan mehut lattialle, pari senttii mun läppäristä sivummalle. Onneks ei läppäri menny siin samal mut oli aika kiva alotus sille aamulle. Meinasin ilosesti myöhästyä bussista ja sit ku pääsen kouluun, ni tajuan et ei helvetti, me istutaan täällä kauan. Ekan tunnin aikana tuli semmonen ahdistunut olo ja hoin vaan mun päässä "haluun pois täältä, mä en kestä, pois, pois, pois". Onneks päästiin sit vähän aikasemmin. Sain kyydin koululta Alluun ja kerkeen istuu siin ehkä sen 15 minuuttia, kun nään sen yhden ihmisen ketä mä en todellakaan halua nähdä. Tai no kaks ihmistä, mut toinen niistä oli just se ehdoton ei. Pahinta oli ku se toinen vissiinkin huomas mut, ainakin katto mun suuntaan ihan älyttömän pitkään. Lievästi sanottuna ahdisti. 

Tosiaankin, koulussa saatiin pari etätehtävää, puhuttiin rästikokeista ja mulla alko stressi samantien. Onneks pääsin sentään Kuusankoskelle työssäoppimaan, siitäkin stressasin jo et jos joudun jonnekkin Mylsän perukoille. En onneks sit joutunu. 

Allussa istuttiin sitten se koko päivä, laulettiin karaokea Miran kanssa (Oasis - Wonderwall) ja pidettiin hauskaa. Illalla ei ollukkaan sit enää niin hauskaa... Olin aika vihanen yhdelle tyypille, joka oli tehny kaverille paskan tempun. Siinä sit aloin miettimään omia sosiaalisia suhteita ja voi päivää... Vitutus oli maksimissaan siinä kello 12 yöllä. Meinasin oikeesti alkaa riehumaan siellä, teki mieli heittää kaikki pöydät ja tuolit helvettii ja huutaa kurkkusuorana et miks just minä. 

Kuulin tossa ehkä viikko sitten yhdeltä ihmiseltä, että yks mun kavereista on puhunu musta aika paljon paskaa. "Mä en jaksa sitä, se on niin rasittava" yms. No jos ei kestä mun seuraa, ni ei tartte sit myöskään olla mun kanssa. On se kumma ku sekään ei mene jakeluun. 

Kaiken lisäks mun on nyt ollu tosi vaikee saada unta, ajattelen vaan kaikkia asioita; mitä oisin voinu tehdä tehdä toisin, mitä oisin voinu jättää tekemättä, mitä oisin voinu tehdä jollekkin asialle. 

Se on sairaan rasittavaa ku ihmiset ei osaa sanoo asiaansa suoraan, ku sit niit juttui joutuu pähkäilee kolme yötä, kunnes päättää vaan et "ihan vitun sama, en jaksa enää". 

Sori tämmönen angstipostaus, mun oli vaan pakko saada kirjotettuu tää ja yritettyy selvittää vähän päätä. 

Saa kommentoida 

Kuvake; Janni

Weheartit; Janni