That feeling when you don't even know what the fuck you're feeling

Heissan! En oo taas vaihteeks postaillu yhtään mitään, ku on ollu täs nyt vähän kaikennäköstä ja sit ei taas yhtään mitään. Oon ollu nyt pari päivää poissa koulusta henkilökohtaisen syyn takia ja oon kuollu tylsyyteen. Päätin sitten tehä uuden postauksen, kerta oon sunnitellu sen tekoa vähän aikaa. 

Oon viettäny yllättävän paljon aikaa mun kavereiden (Millan ja Oton :D) kanssa. On ollu leffailtaa, vedettii lettuja toissapäivänä ja tehtii sämpylöitä, sit ollaa yleisesti urpoiltu vaan kaikkialla. Se on jotenkin vapauttavaa ku voi olla kavereiden kanssa, mut joskus tarttee omaa rauhaa kans. Periaatteessa tää 2 päivän poissaolo koulusta on edesauttanu sitä mun rauhan saantia :D Joo en tiiä mitä mä selitän...

Kuitenkii, on tullu taiteiltuu aika paljon nyt mun vaatteiden, hiusten ja kynsien kanssa. Tekemisen puutetta tai jotain? Ei pitäis olla koska niin paljon koulutehtäviä, mut silti kaikelle "turhalle" näyttää olevan paljon aikaa. 

Mun hiukset oli itellee aivan järjetön kriisi tos viikko sitten. Mietin et haluanko pastellin liilat vai hopeat hiukset. No näistä ei sit ilmeisesti tullu kumpaakaan. Tai no, ekaks ne oli vähän semmoset jännän pinkin näköset, mut toi väri on haalistunu koska suihku. Mä en ees tiedä et minkä väriset mun hiukset enää on, ne vaan.. on. 

Heti värjäyksen jälkeen

Nyt ne on sit tämän näköset. Kai noita vaaleiksi kutsutaan....

Noista kevyemmistä aiheista sit vähän rankempiin.. Mua on ahistanu ihan älyttömästi parin viikon ajan. En oo ihan varma et mistä se johtuu, mut mulla on hyvä vainu aiheesta. Mummo on taas vaihteeks hyvin hankala ja mua pelottaa et menetän sen kokonaan. Se on muuttunu ihan täysin siitä minkälainen se oli silloin ku olin pieni. Mä pystyin puhumaan nuorempana sille ihan kaikesta, nyt jos jostain avaudun sille (esim. mun peloista) se alkaa haukkumaan mua. Isä nyt on mitä on...Äitin kanssa asiat on alkanu mennä paljon huonommin kuin ennen. Ei meillä koskaan oo menny hyvin (ei ainakaan mun murrosiän aikana/jälkeen), mut se että me tapellaan joka päivä ja saan kuulla tosi monta kertaa viikossa et mun pitäis muuttaa takasin millalle/ pois kotoonta. Ei oo kauheen mukavaa :c Mun on ollu tosi vaikee pitää sit "pokeri naamaa" ja hymyillä niinku kaikki ois ok. Koska mikään ei oo ok. Itku meinaa tulla joka päivä ja tuntuu siltä etten pysty puhumaan kenellekkään mun asioista. Eikä noi 50 eri koulutehtävää + stressi auta asiaan yhtään :c

 Mutta on mulla jotain mistä mä voin olla äärettömän ylpeä! Illanistujaiset joissa Janni EI tehnyt mitään tyhmää! Heti sen illan jälkee mulle infottii, että oon ihan täysin eri ihmisen näkönen, ku hymyilin niin paljon. Idk, olin vaan niin ylpee. Koska nyt oikeesti tiiän et mä pystyn siihen, et mulla on mahdollisuus päästä taas siihen minkälainen mä ennen olin. :)

Mut tämmönen mun tylsä elämä on  :D Pistäkääs kommenttii ;)

Ask.fm