Mä haluaisin olla pessimisti. Mä ihan totta haluaisin olla semmonen.
Mut jos totta puhutaan, niin taidan ollakkii suuremman luokan optimisti ja elämä vaan onnistuu potkimaan persiille joka ikinen päivä, monilla eri tavoilla, monissa eri tilanteissa.
Ja silti, SILTI mä toivon ja odotan et kaikki kääntyy parhain päin.
Niinhän kaikki sanoo? "Älä huoli, kohta kaikki on taas hyvin"
Mistä sen ihan oikeesti tietää? Onko jokaisella joku kuudes aisti tai nurkassa joku kristallipallo, mistä ne kattoo toisen tulevaisuuden?
Optimismin lisäksi mä olen myös sinisilmänen. Mä pyrin näkemään ihmisestä kaiken hyvän ja jossain vaiheessa jotkin ihmiset huomaavat, että hei totahan on tosi helppo kusettaa. Mua pidetään helposti myös itsestäänselvyytenä. "Tottakai toi oottaa 6 tuntii minuu, mitä muutakaa se tekis". Ja tottakai mä ootan. Mulla saattaa mennä hermot, mutta koska olen optimisti ja sinisilmänen, yritän uskoa että tää on vaan poikkeus tapaus.
Arvatkaa mikä on kaikkein pahinta syksyssä? No tietenkii ensinnäkii se, et kohta tulee talvi ja on kylmää ja märkää eikä kellää oo hauskaa. Mulle syksy on aina vähän semmosta uuden alun -aikaa. Joka ikinen syksy mä toivon, että nyt ei käy mitään pahaa. Nyt löydän ittelleni sen onnen. Ja yleensä niin tapahtuukii. Hetkellisesti. Saatan olla onnellinen viikon tai pari, mut ai että ku se pettymys iskee. Että koita siinä sitte panostaa kouluu ja olla samaa aikaan ihan... tyhjä.
Talvesta selviydytään nipinnapin, ihan vaan kevään ja kesän odotuksen voimalla.
Koulussa meille puhuttiin kaamosmasennuksesta, joka tulee siis joillekkin ihmisille Loka- Marraskuun aikaan ja kestää koko talven. Mulle tais iskee kaamosmasennus Elokuussa, joten hirvittää et minkälainen on meno sit talvel, vai onko ollenkaa :D
Taisin hypätä vähän ohi aiheen, mutta joo.. Olis viel yks negatiivinen juttu ja sit voi jatkaa eteenpäin vähä positiivisempii juttuihin..
Musta tuntuu tosi usein siltä, et oon vaan pelinappula. Mä oon pelinappula ystävyydessä ja muissa suhteissa. Se ego buustaus, laastari, se kenen luo mennään silloin kun kaikki muut on poissa...
Ja mä oon niin kyllästyny siihen.
Eiks kukaan voi arvostaa mua just semmosena kun mä ite oon?
Arvatkaa mikä on kaikkein pahinta syksyssä? No tietenkii ensinnäkii se, et kohta tulee talvi ja on kylmää ja märkää eikä kellää oo hauskaa. Mulle syksy on aina vähän semmosta uuden alun -aikaa. Joka ikinen syksy mä toivon, että nyt ei käy mitään pahaa. Nyt löydän ittelleni sen onnen. Ja yleensä niin tapahtuukii. Hetkellisesti. Saatan olla onnellinen viikon tai pari, mut ai että ku se pettymys iskee. Että koita siinä sitte panostaa kouluu ja olla samaa aikaan ihan... tyhjä.
Talvesta selviydytään nipinnapin, ihan vaan kevään ja kesän odotuksen voimalla.
Koulussa meille puhuttiin kaamosmasennuksesta, joka tulee siis joillekkin ihmisille Loka- Marraskuun aikaan ja kestää koko talven. Mulle tais iskee kaamosmasennus Elokuussa, joten hirvittää et minkälainen on meno sit talvel, vai onko ollenkaa :D
Taisin hypätä vähän ohi aiheen, mutta joo.. Olis viel yks negatiivinen juttu ja sit voi jatkaa eteenpäin vähä positiivisempii juttuihin..
Musta tuntuu tosi usein siltä, et oon vaan pelinappula. Mä oon pelinappula ystävyydessä ja muissa suhteissa. Se ego buustaus, laastari, se kenen luo mennään silloin kun kaikki muut on poissa...
Ja mä oon niin kyllästyny siihen.
Eiks kukaan voi arvostaa mua just semmosena kun mä ite oon?
Noniin, sit vähä positiivisempaa tekstii. Ei pidä koko postausta tuhlata pelkkään angstaamiseen :D
Taisin viimisen postauksen tehä Heinäkuussa? Kai, mun muistin mukaan?
No, en ollu kuitenkaa käyny toista kertaa vielä Saksassa ja kai sitä nyt vois laittaa joitain kuvia tännekkii siitä reissusta. Tosiaankin, kuvia ei ole paljon - jotkut ihmiset itseasiassa tietääkin, että miksi.
Saksan matka oli siis ihan jees, olosuhteet huomioon ottaen :D Siel oli tosi hyvät ilmat, vaikka just tuona kuvaus päivänä sade onnistu kastelee meijät ihan läpi märiksi.
Käytii pelaamassa minigolffia, uitiin uimahallissa ja mä shoppailin taas vaihteeks niin paljon..
Koulu alko nyt sitte virallisesti. Jotenkii tuntuu, et oon ollu koulussa jo ihan hirveen pitkään, mut sit kuitenkii kauheen lyhyes ajassa on menny tää kuukausi. Saa nyt nähä, et jaksanko mä käydä tot mielenterveys ja päihdetyötä, koska oon huomannu et siel on pikkasen rankkoi aiheita tunneilla.. Mä toivon et pääsen sen kunnialla läpi.
Opinnäytetyö on pistetty jo käyntiin ja ollaa yllättävän hyvällä mallilla. Ainakii ollaa päästy suunnitelmassa jo vähä eteenpäinkii.
Ootan syyslomaa nyt jo. Tottakai, koska koulu verottaa esim. mun unta ja vapaa-aikaa, lisäksi lähetää mutsin kanssa Helsinkiin lomalla. Taas shoppailua ;)
Ootan myös innoissani kevättä, koska pääsen ajokouluun ja saan ajokortin o.o
Niin ja lähetään mutsin kanssa juhannuksena LONTOOSEEN! :)
Tajusin pari päivää sitte, et hitto Lontoon matka on mun sisäisen Harry Potter fanin suurin unelma. Ja oon aina halunnu sinne muutenkii. Mut ai että jos me ei mennä King's Crossille...
Mulla alko taas vaihteeks tatuointikuume. Puhuin viikko sitte ihan hirveesti tatskoista kavereiden kanssa, ja jotenkii innostuin taas :D Tai no, ei se innostus oo koskaan hiipunu. Oon ajatellu, et sit ku saan opintotuet, niin vois alkaa suunnittelemaan tatskaa ihan kunnolla. Nyt ne on viel semmosii ns. töherryksii, mitä oon suunitellu :D
Mutta hei, pitäkää hauska syksy! :)
Musta kuulette todennäkösesti blogin kautta taas kuukauden päästä :P
If you want the best of my heart, you've just gotta see the good in me.
Cause I could be the rain in your desert sky,
I could be the fire in your darkest night,
I could be your curse or your angel,
It's all in how you love me.