That feeling when you don't even know what the fuck you're feeling

Heissan! En oo taas vaihteeks postaillu yhtään mitään, ku on ollu täs nyt vähän kaikennäköstä ja sit ei taas yhtään mitään. Oon ollu nyt pari päivää poissa koulusta henkilökohtaisen syyn takia ja oon kuollu tylsyyteen. Päätin sitten tehä uuden postauksen, kerta oon sunnitellu sen tekoa vähän aikaa. 

Oon viettäny yllättävän paljon aikaa mun kavereiden (Millan ja Oton :D) kanssa. On ollu leffailtaa, vedettii lettuja toissapäivänä ja tehtii sämpylöitä, sit ollaa yleisesti urpoiltu vaan kaikkialla. Se on jotenkin vapauttavaa ku voi olla kavereiden kanssa, mut joskus tarttee omaa rauhaa kans. Periaatteessa tää 2 päivän poissaolo koulusta on edesauttanu sitä mun rauhan saantia :D Joo en tiiä mitä mä selitän...

Kuitenkii, on tullu taiteiltuu aika paljon nyt mun vaatteiden, hiusten ja kynsien kanssa. Tekemisen puutetta tai jotain? Ei pitäis olla koska niin paljon koulutehtäviä, mut silti kaikelle "turhalle" näyttää olevan paljon aikaa. 

Mun hiukset oli itellee aivan järjetön kriisi tos viikko sitten. Mietin et haluanko pastellin liilat vai hopeat hiukset. No näistä ei sit ilmeisesti tullu kumpaakaan. Tai no, ekaks ne oli vähän semmoset jännän pinkin näköset, mut toi väri on haalistunu koska suihku. Mä en ees tiedä et minkä väriset mun hiukset enää on, ne vaan.. on. 

Heti värjäyksen jälkeen

Nyt ne on sit tämän näköset. Kai noita vaaleiksi kutsutaan....

Noista kevyemmistä aiheista sit vähän rankempiin.. Mua on ahistanu ihan älyttömästi parin viikon ajan. En oo ihan varma et mistä se johtuu, mut mulla on hyvä vainu aiheesta. Mummo on taas vaihteeks hyvin hankala ja mua pelottaa et menetän sen kokonaan. Se on muuttunu ihan täysin siitä minkälainen se oli silloin ku olin pieni. Mä pystyin puhumaan nuorempana sille ihan kaikesta, nyt jos jostain avaudun sille (esim. mun peloista) se alkaa haukkumaan mua. Isä nyt on mitä on...Äitin kanssa asiat on alkanu mennä paljon huonommin kuin ennen. Ei meillä koskaan oo menny hyvin (ei ainakaan mun murrosiän aikana/jälkeen), mut se että me tapellaan joka päivä ja saan kuulla tosi monta kertaa viikossa et mun pitäis muuttaa takasin millalle/ pois kotoonta. Ei oo kauheen mukavaa :c Mun on ollu tosi vaikee pitää sit "pokeri naamaa" ja hymyillä niinku kaikki ois ok. Koska mikään ei oo ok. Itku meinaa tulla joka päivä ja tuntuu siltä etten pysty puhumaan kenellekkään mun asioista. Eikä noi 50 eri koulutehtävää + stressi auta asiaan yhtään :c

 Mutta on mulla jotain mistä mä voin olla äärettömän ylpeä! Illanistujaiset joissa Janni EI tehnyt mitään tyhmää! Heti sen illan jälkee mulle infottii, että oon ihan täysin eri ihmisen näkönen, ku hymyilin niin paljon. Idk, olin vaan niin ylpee. Koska nyt oikeesti tiiän et mä pystyn siihen, et mulla on mahdollisuus päästä taas siihen minkälainen mä ennen olin. :)

Mut tämmönen mun tylsä elämä on  :D Pistäkääs kommenttii ;)

Ask.fm

järjetön hiuskriisi o.o

Huomenna olis kampaaja ja mulla ei oo hajuakaan et mitä hittoa mä näille mun hiuksille teen. Haluisin sellaset hopeahkot hiukset, mut sit taas pastellin violetti kutsuu ihan älyttömästi mut sit taas perus blondi on niin tuttu ja turvallinen ja voi kuolema oikeesti.

Onks mulla pokkaa vetää sellanen pastellin violetti? Väri itsenään näyttää ihan älyttömän hienolle, mut sopiiks se sit taas mulle?

Hopeaa oon katellu jo keväästä saakka ja ajattelin et se näyttäis ihan älyttömän hienolle mun poikatyttö-irokeesin kanssa. No hiukset on kasvanu, mut ei se kai vaikuta asiaan erityisen paljon.

Perus blondit raidat on ollu mulla ties kuinka kauan. Päädyn aina jostain syystä siihen väriin. Ekaks repäsen ja värjään esim. mustaks, mut sit lopulta ajan kuluessa oon blondi taas.

Kaiken lisäksi jos värjään vähän erikoisen värisemmäksi mun hiukset, niitä saa sit olla koko ajan värjäämässä. Mut NIIN haluais kokeilla jotain uutta. Hajottaa oikeesti tää mun tilanne.
Siks kirjoitinkin tästä asiasta tänne (mikä ei todellakaan oo mun tapaista). Pyydän nyt ensimmäistä kertaa apua teiltä, arvoisat lukijat :D

Mitä mä teen hiuksille?

pastellin liilat

hopea (todennäkösesti vähän eri sävy mut anyways)

blondi 

Laittakaa kommentia tohon alle, tai tulkaa juttelee facebookkii tai laittakaa vaikka askissä mielipide (huom. rakentava mielipide, ei haukkumista)

Tänään ei tullut ihmeellisempää postausta, huomenna laitan sit vähän enemmän mun kuulumisia yms. NII ja mihin väriin mä päädyin :D

Ask.fm

I'm going to change || It will hurt, but I'm not giving up

Moi! Mun on pitäny postata pari päivää sitten jo, mut jatkuvan väsymyksen takia en oo oikein kerennyt tekemään asialle mitään. Mut tässä tää nyt olis, joten enjoy!

Kaikki lähti taas syvällisestä keskustelusta Millan kanssa. Okei, ei se ollut ihan niin syvällinen, mut se keskustelu pisti mut tajuumaan aika paljon asioita. Olinhan mä ne arvannu jo aikasemmin, mut nyt oikeesti sisäistin asiat. Mun on aika muuttua. Oon tehny aika paljon tyhmiä asioita viikonloppujen ja miks ei viikonkin aikana. Oon aina ennen pistäny ne kännin piikkiin, mut nyt oikeesti ymmärrän et näin ei voi jatkua. Oon menettäny jo ihan liikaa, ja tää mun toiminta tuo tuskaa muillekkii.
Ei tietenkään joka ikinen asia mitä oon tehny kännissä, ole ollut virhe. Ei missään nimessä. On tullu vastaan pari hyvääkin asiaa, mut viimeaikasen toimintani takia menetin sitten nekin.

En nyt ala selittää enempää tästä mun urpoilusta, mut lähimmät ihmiset kyllä tietää mistä mä puhun ja jotkut ehkä arvaakin... Tosiaankin, älytön känni örveltäminen loppu nyt. Nätisti saa maistella ja miksei vaikka enemmänkii, mut en tee enää ikinä niin, mitä on tullu viimeaikoina tehtyä (puhun nyt kuukausista). 

Viimesin herätys oli siinä, kun ajattelin viel viikko takaperin et "okei, kaikki on nyt suht ok, just roll with it". No karma iski pahemman kerran. Toivon todellakin et pystyn korjaamaan mun virheet, ja todistamaan muille et oon oikeesti muuttunu. Eihän ihminen tietenkään voi muuttua vaan pelkästä päätöksestä, vaan se on pitkä prosessi. Mä oon valmis tekemään mitä vaan saadakseni luoton takasin tietyiltä ihmisiltä. Ootan vaikka 20 vuotta ja todistan niille joka ikinen päivä et "hei, oon tosissani"..  Tärkeintä mulle nyt on vaan se et saan elämäni järjestykseen ja mulle tärkeät ihmiset taas lähelle mua. 

Tuntu ihan älyttömän pahalta ku tajusin sen asian, mistä Millan kanssa puhuttiin. Pienen romahduksen jälkeen otin sitte itteäni niskasta kiinni. Tajusin et välillä vika on myös minussa. 

Tosiaan siis, tottukaa nyt sit uuteen käytäntöön. Juon vähemmän > en sekoile > korjaan virheeni > en helvetissä luovuta. Minusta ei todellakaan tule samanlaista ku mun isä tai mummo. Kummallakaan ei kovinkaan paljoa noita ihmissuhteita ole, mä en aio jatkaa perinnettä. 

Niin ja tietysti kaikkein tärkein ja suurin muutos on se, että mun heseilyt vähenee nyt :D Kerta tässä muutellaan itteään parempaan suuntaan, ni huolehditaan sit terveydestä kans. Joo ja liikuntaa vois alkaa harrastaa taas pitkästä aikaa. 

Anna anteeksi kaikki mitä sanoin tai tein

olen ollut heikko ja itsepäinen

anna anteeksi huomiolla hulluksi sinut tein

olen ollut niin vajavainen

Että sellasta, hyvää syksyä vaan teillekkii! :) 

- Janni