Hakuna Matata

Ei huolia

En mä enää jaksa angstata täällä tai muutenkaan, ku ei siit kuitenkaa pääse puusta pidemmälle. Ajattelen vaan et "fuck it". Tosiaan, vietin eilen (Lauantaina) iltaa/yötä Oravalassa porukalla ja oli tosi hauskaa. Sai taas paljon hyviä muistoja, koska inside läpät med Siiri ja sit muutenkii oli oikein mukava reissu. 

Saa nyt nähä et mitäs tän viikonlopun jälkeen, pitäis mennä taas istumaan kouluun.. Ei innosta. Mut hei, kuitenkii huomenna on vaa yks tunti ja sit jo kotii :3 Ihan semi jees päivii muutenkii, ei onneks tarttee istuu siel kauheen kauaa, vissiin siks koska meillä alkaa kohta työssäoppiminen ni ei opettajat jaksa meitä :D Noei. 

Mulle sanottiin suurinpiirtein sama lause eilen ku tää ^ ja ymmärsin sen vasta vähän aikaa sitten. Ihan sama mitä mä teen, kaikki kuitenkii vinkuu jostain. Joten ei minuu jaksa enää kiinnosta, kateellisten panettelua. Aion keskittyä nyt kouluun, kavereihin ja muihin ihmissuhteisiin. Koitan paikata välit mun isän kanssa ja yritän olla parempi tytär äidille.

Suosittelen oikeesti muillekkii, et nostaa vaa kädet ilmaan ja huutaa "Vitut siitä" ja hymyilee. Kyl asiat aina jotenkii järjestyy. Vaikka mulla ei ookkaan vielä parhain tilanne, mä tiedän et kaikki on jossain vaiheessa ok. 

Mä ootan ihan älyttömästi sitä, et saan vähän rahaa kasattuu ja voin ostaa ihan ikioman longboardin :3 Opin vasta vähän aikaa sitte skeittaamaan, mut oon halunnu ostaa lonkkarin jo ties kuinka kauan. Joskus kun kokeilin pienempänä skeittausta ni ei siitä tullu yhtään mitään. Nyt se on yllättävän helppoa, hyppäät vaa dekille ja alat ottaa vauhtii. 

Ainii hei muuten, tässä ois se mun uus tatuointi minkä otin viikko sitten. Suurin osa lukijoista on varmaan nähny sen jo, mut ne jotka ei viel oo, ni se ois tässä :) 

Tää nyt oli tälläin pikapostaus, toivottavasti on ihan suht ok :D

Weheartit; Janni

Ask.fm: janni_julia

She just can't take no more

Pääsinpäs viime postauksessa sanomaan et oon onnellinen ja positiivinen enkä välitä paljon paskaakaan kaikista murheista. No, nyt niitä tuli vitusti liikaa ja tuntuu että hukun.

Tää tunne tuli mulle pari päivää sitten jostain selittämättömästä syystä. Yhtäkkii vaan tuntu et kaikki kaatuu päälle. Ero, koulu, stressi, hämmennys, draama, angstaus, vitutus, ongelmat lähipiirissä...  yms.
Yhtenä päivänä ku olin ajamassa Allun torikahvilasta pyörällä kotiin, kuuntelin jotain asteen verran surullisempaa biisiä ja tajuun et mul ei oo kaikki hyvin. Sit tuli itku. Jostain syystä päädyin ajattelemaan mun isää, joka ei oo mulle kovin läheinen alkoholiongelmansa takia. Mietin et mä en vissii oo ikinä ollu sille se "isin oma pikku prinsessa" ei, sen paikan vei viinapullo. Tuntuu pahalta ajatella ku joissain perheissä on molemmat sekä äiti että isä, ei alkoholiongelmia eikä mitään. Niiden perheitten lasten pitäis oikeesti olla helvetin onnellisia siitä et mitä niillä on, koska kaikilla ei ole samaa. Joo no on mulla äiti joka pitää musta huolta isänkin puolesta, mut ei mulla oo ikinä ollu sellasta kunnon miehen mallia (ellei enoa lasketa mukaan). Oletan et kaikki jätkät on samanlaisia ku mun isä, ja se pelottaa.

Keskiviikko eli eka koulupäivä alko ihan helvetin hyvin.. NOT. Menin sit kaatamaan mehut lattialle, pari senttii mun läppäristä sivummalle. Onneks ei läppäri menny siin samal mut oli aika kiva alotus sille aamulle. Meinasin ilosesti myöhästyä bussista ja sit ku pääsen kouluun, ni tajuan et ei helvetti, me istutaan täällä kauan. Ekan tunnin aikana tuli semmonen ahdistunut olo ja hoin vaan mun päässä "haluun pois täältä, mä en kestä, pois, pois, pois". Onneks päästiin sit vähän aikasemmin. Sain kyydin koululta Alluun ja kerkeen istuu siin ehkä sen 15 minuuttia, kun nään sen yhden ihmisen ketä mä en todellakaan halua nähdä. Tai no kaks ihmistä, mut toinen niistä oli just se ehdoton ei. Pahinta oli ku se toinen vissiinkin huomas mut, ainakin katto mun suuntaan ihan älyttömän pitkään. Lievästi sanottuna ahdisti. 

Tosiaankin, koulussa saatiin pari etätehtävää, puhuttiin rästikokeista ja mulla alko stressi samantien. Onneks pääsin sentään Kuusankoskelle työssäoppimaan, siitäkin stressasin jo et jos joudun jonnekkin Mylsän perukoille. En onneks sit joutunu. 

Allussa istuttiin sitten se koko päivä, laulettiin karaokea Miran kanssa (Oasis - Wonderwall) ja pidettiin hauskaa. Illalla ei ollukkaan sit enää niin hauskaa... Olin aika vihanen yhdelle tyypille, joka oli tehny kaverille paskan tempun. Siinä sit aloin miettimään omia sosiaalisia suhteita ja voi päivää... Vitutus oli maksimissaan siinä kello 12 yöllä. Meinasin oikeesti alkaa riehumaan siellä, teki mieli heittää kaikki pöydät ja tuolit helvettii ja huutaa kurkkusuorana et miks just minä. 

Kuulin tossa ehkä viikko sitten yhdeltä ihmiseltä, että yks mun kavereista on puhunu musta aika paljon paskaa. "Mä en jaksa sitä, se on niin rasittava" yms. No jos ei kestä mun seuraa, ni ei tartte sit myöskään olla mun kanssa. On se kumma ku sekään ei mene jakeluun. 

Kaiken lisäks mun on nyt ollu tosi vaikee saada unta, ajattelen vaan kaikkia asioita; mitä oisin voinu tehdä tehdä toisin, mitä oisin voinu jättää tekemättä, mitä oisin voinu tehdä jollekkin asialle. 

Se on sairaan rasittavaa ku ihmiset ei osaa sanoo asiaansa suoraan, ku sit niit juttui joutuu pähkäilee kolme yötä, kunnes päättää vaan et "ihan vitun sama, en jaksa enää". 

Sori tämmönen angstipostaus, mun oli vaan pakko saada kirjotettuu tää ja yritettyy selvittää vähän päätä. 

Saa kommentoida 

Kuvake; Janni

Weheartit; Janni

I could lie, coudn't I, could lie || Everything that kills me makes me feel alive

Lately, I've been, I've been losing sleep, Dreaming about the things that we could be

But baby, I've been, I've been praying hard, Said, no more counting dollars 

We'll be counting stars, yeah we'll be counting stars

Taas pari kuukautta menny ja en oo kirjotellu paljon mitään, no omaks puolustukseks pitää sanoo et on kiirettä pitäny.

Juhannus oli oikein hauska, Perjantaina en tainnu tehdä yhtään mitään, mut sit Lauantaina oltiin Oravalassa ryyppäämässä. Sunnuntaina menin sit kymijoen kautta Puhjonrantaan riparille isoseksi. Puhjonrannassa oli oikein hauskaa taas vaihteeks, mut musta tuntuu et tää oli viimenen kerta ku mä meen sinne isoseks.

No kohta alkaakin koulu, ja kesä on ohi. Hah ja paskat :D Kyrsii vähäsen et muiden pitää olla Keskiviikkona koulussa jotain puol tuntia ja me ollaan sielä koko päivä ja meil on oppitunteja ja muuta soopaa. Onneks jatkuu loma siit viel 2 viikkoa ja sen jälkeen ollaan koulussa pari viikkoa, jonka jälkeen mennään työssäoppimaan, jonka jälkeen on syysloma :D

Vaikka viimeaikoina on tullukkii aika paljon paskaa niskaan, ylimäärästä draamaa, liioittelua, juoruamista, ja puhumattomuutta, niin oon yllättävän positiivinen. Joo, no tottakai mullakin on niitä huonoja päiviä, mut muuten oon ollu suht ilonen. Tälläkin hetkellä vaan ajattelen että kyllä mä selviin, pitää vaan jaksaa, ole kärsivällinen ja pidä hauskaa! :D

Ens viikolla pitäis käydä tatuoijalla vähän vielä suunnittelemassa mun tulevaa tatuointia ja 16.8 oiskii sit aika hakkauttaa se kätee. Vähän jännittää, mut oon oottanu tätä ihan älyttömän paljon! Oon valitettavasti saanu vähäsen kritiikkiä siitä et otan tatuoinnin "näin nuorena". No tietenkii tää kritiikki on tullu mun suvun vanhuksilta. Mun mummille mä en ees uskalla kertoo, koska se varmaan sais sydänkohtauksen :D Onneks mun äiti on mun tatuointi-idean puolella ni ei tuu mitään ongelmaa. Heti ku toi tatuointi on tehty, alan miettimään seuraavaa tatuointia. Tai no, oon oikeestaan miettiny jo. Mut kerron siitä sit myöhemmin, kunhan ensin saan tän ekan tatuoinnin.

Kohta mulla on aika kampaajallekkin, ni saan taas kunnon blondit hiukset <3

Weheartit; Janni

Kuvake; Janni