Pienet asiat on mulle tosi tärkeitä. Katse, kosketus, halaus ja pusu. Mä en oo tajunnu sitä aikasemmin mut nyt ymmärrän mistä mulle tänään puhuttiin. Kaveri oli huomannu mun viikonloppuisessa käyttäytymisessä ton pienen asian. En ymmärrä et miks en oo sitä ennen tajunnu, tai ehkä tiesin sen sisimmässäni mut kuitenkii nyt ymmärrän sen kunnolla. Kiitän kaveriani tosi paljon siitä kun se kerto mulle tän asian.
Viikonloppu oli aika draaman ja hauskanpidon täytteinen. Tosiaankin, oltiin taas vaihteeks Oravalassa ja tällä kertaa juhlittiin kaverin 18-vuotis synttäreitä. Perjantaista mä en muista kovinkaan paljoa, vaan sen et tuli puhuttua kesästä aika paljon, ja sovittii kaverin kanssa asiat siitä. Juttelin muutenkin aika paljon asioita selviks ihmisten kanssa. Ja tietenkin osallistuin juomapeliin, tanssin, nauroin ja mitä nyt yleensä bileissä tehdään. Lauantaina lähettiin Oravalasta Voikkaan grillin kautta takasin kuusaalle. Milla jonka luona mä majailen 5 viikkoa työssäoppimisen takia,- ehdotti että mennään Lauantaina takasin Oravalaan, koska siel ois viel synttäribileiden jatkot. No, saatiin sitte kyyti sinne ja sama rumba alko uudestaan. Olin tosi "hyvässä" kunnossa siellä, mut ainakin oli hauskaa. Onnistuin mä repimään siitäkin illasta jotain negatiivista, ja itkin siel yhdessä vaiheessa aika paljon tietyn asian takia. Olin aika hukassa, enkä tienny mitä mun pitää tehdä päästäkseni pois siitä tilanteesta. Onneks Milla puhu mun kans ja sain sen jälkeen asiat selvitettyä. Mikä on kyllä tosi hyvä, koska ilmeisesti toi viikonloppu saattaa vaikuttaa mun elämään aika paljon. Kuten sanoin, pienet asiat ovat tärkeitä. Pienet ja tietyt sanat, se että Milla tuli mun kanssa Oravalaan ja tako mulle järkeä päähän... Ihan kaikki. Lähdettiin Oravalasta Sunnutaina hyvillä mielin ja hyvin monen mustelman kanssa pois.
Mulla on pitäny aika paljon kiirettä toi työssäoppiminen. Mä ajattelin et se on tosi rankkaa, ja heti ekan päivän jälkeen saisin jo kunnon hermoromahduksen. PAH! Siellä on tosi mukavat vanhukset ja työntekijät. Hommat on suht helppoja, ja tottakai onhan se vähäsen henkisesti raskasta koska ei ole tottunut tohon työhön, mut äkkii siin oppii. Se oikeesti piristää päivää ku näkee vanhusten hymyilevän ku niille sanoo parii nättii sanaa, tai antaa ruokaa yms. Ette uskokkaan kuinka ilosii ne oli ku me vietii ne toiselle osastolle vähän tanssimaan. Aamuherätykset on vaan ihan kauheita ku seiskalta pitäis olla töissä ja jos on iltavuoro, ni pääset töistä vasta seiskalta.. Mut muuten on ollu tosi mukavaa ja kyllä tää koulun voittaa ihan kevyesti! Varsinkii sen takia ku voin asuu tän ajan Millan luona 5vk.
Kun oon hauras kuin viljaa, viljaa
Ja toivon et löydät mut pellolta
vaik meit on miljoona
Saa kommentoida ja arvostella tää mun postaus :)
+ kysellä; janni_julia
